Reipas 9kk leikkauksesta

Heippa pitkästä aikaa, joulukin jo oven takana ja 8.12 tuli leikkauksesta kuluneeksi jo 9kk. Mihinkä tämä aika oikein hupeneekin, kohta jo vuosi tulee täyteen.
Ajattelin tähän postaukseen nyt laittaa vain kuvat jotka olen ottanut tuolloin kun 9kk tuli täyteen jotta näette miltä tissit näyttävät nykyisin ja mitenkä on arvet parantuneet.

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille <3

Kuvaa vaatteet päällä

Sivuprofiilia

Arpitilannetta (ylimääräiset viirut ovat ihan painaumia liiveistä)

ja kuvaa edestä

6kk jälkikontrolli

Hellurei ja uutiseni 6kk jälkikontrollista. Tapaaminen minut leikanneen kirurgin kanssa oli varsin lyhyt, kestoltaan noin 10min. Kuulumisia kyseli ja kerroin heti alkuun siitä viime viikkoisesta kummasta vuodosta johon ei oikein keksinyt mitään sen kummosempaa syytä kuin, että kyseessä oli varmaankin sulamaton tikki joka sieltä puski sitten pihalla. Sitten paita pois ja kokeili rinnat läpi ettei ole hematoomia, kovettumia jne ja totesi että hyvältä tuntuvat sekä näyttävät :)

Koirankorvista kysyin niin niille ei tulla tekemään yhtikäs mitään koska heidän sairaalassa semmoinen käytäntö että niille ei tosiaan tehdä mitään jos ovat nyrkkiä pienemmät kooltaan joten ne joko jäävät semmoisiksi tai ajan myötä tasoittuvat joten sen aika näyttää sitten. Sinäänsä vähän harmittaa kun ne on kuitenkin vielä vähän arat ja liivit painaa niihin toisinaan melko ikävästi mutta minkäs tälle sit teet.

Sitten tämä tapaus kuppikoko, ei osannut vastata siihenkään mitenkä se ympärysmitta on voinut vaan suurentua ja kaikenkukkuraksi pyöräytti silmiä päässään kun sanoin että rinnat ovat kokoa E75! pienemmät liivit kun eivät vaan yksinkertaisesti mahdu (tai ainakaan tissit eivät niihin kauniisti asetu vaan tursuavat ulos joka suunnasta) toki mallista riippuen voi jopa mennä se D kuppikin mutta yleisimmin kuitenkin se E. No mutta siis arvatkaapas mitä kirurgi väitti olevan oma näkemyksensä nyt leikkauksen jälkeisestä kuppikoostani? B/C !!!! sanoin että no joo sen kuppikoon liivejä en voi kun kuvitella laittavani päälleni kun eivät yksinkertaisesti vaan mahdu niin eivät mahdu. Lisäksi sitten vielä kun siitä kynätestistä sanoin että ei kynä siellä pysy niin kertoikin tehneensä myös kunnon ripustuksen leikkauksessa, eli rintakudosta on jotenkin siis niitattu rintalihakseen kiinni mikä pitää rinnat terhakkaampina pidemmän aikaa, mutta tässäkin asiassa tekee luonto ja ikä jossain vaiheessa tehtävänsä siitäkin huolimatta ajan kanssa. Mutta tosiaan tässäpä se käynti noin lyhykäisyydessään olikin, kovasti kehui täydellisiksi rinnoiksi ja toivotteli hyvää loppuelämää kevyemmän rintavarustuksen kanssa.

Ps.kävinkin sairaalasta päästyäni kokeilemassa rintaliivejä, siis tuota B ja C kuppikokoa useatakin eri merkkiä ja mallia ja mikä yllätys, pieniähän ne kaikki joten ei nyt rouva kirurgi ehkä aivan perillä ollut tästä kuppikokoasiasta ;)

Puoli vuotta leikkauksen jälkeen

Näin se puoli vuotta sitten on vierähtänyt leikkauksesta. Torstaina on sitten kirurgin luona viimeinen jälkitarkastus (enempää niitä ei käsittääkseni tule enää olemaan). Jännittää kyllä yhtä paljon kuin silloin mennessäni kirurgia tapaamaan ensimmäistä kertaa.
Ihan hyvin on tässä mennyt, paitsi viikko sitten suihkuun mennessäni huomasin vasemman rinnan pystyarvessa n.1cm nännipihan reunasta alaspäin keltaista mönjää puskevan pihalle, tämä kohta siis ollut aina kiinni eikä muutenkaan mitään ongelmaa. No sitä sieltä sitten tulikin melkoisen reippaanlaisesti, hiukan kudosnestettä ja verta myös ja altahan paljastui semmoinen nuppineulanpäänkokoinen aukile!
Ihmettelen kyllä miten näitä voi vielä näinkin pitkin ajan jälkeen ilmestyä mutta ilmeisesti siis kaikki on mahdollista. Siihen sitten perus vaahtosidos + microporeteipit päälle ja meni onneksi neljässä päivässä lopulta umpeen se kolo mutta täytyy tästäkin mainita sitten torstaina kirurgille.

Mutta tässä nyt sitten näitä puolivuotiskuvia ja niissä tosiaan näkyy myös se aukilekohta ja hieman painaumaa siinä ympärillä joka johtuu siis siitä vaahtosidoslappusesta jota pidin siinä päällä. Muuten rinnat ovat parantuneet tosi hyvin ja edelleen koko on se sama E75 eli ei ole siis miksikään siitä muuttunut/pienentynyt. Parempi kuitenkin näin kuin että olisi vielä ne järkyttävät H kupin lollottimet :) kirjoittelen kirurgin kontrollista sitten tässä kunhan taas joutaa.

Sivukuvaa, ja edelleen nuo koirankorvat molemmin puolin tuossa kainaloiden alla

Edestä kuva

Oikeanpuoleisen tissin arpitilannetta, hyvin ovat vaalenneet jo

Kuulumisia reilu 5kk leikkauksen jälkeen

Hellurei, kesä tässä kutakuinkin eletty (kun se edes kunnolla alkaisi ensin) niin ajattelinpa tässä taas päivitellä hiukan kuulumisia. Mukavasti on mennyt eikä enää mitään ongelmia ole ilmennyt. Uimassa on tullut järvessä pari kertaa käytyä ja kerran kylpylässä, ei mikään järin miellyttävä kokemus kun tissit pyrkivät kokoajan nousemaan pintaa kohden ja tuntui hieman hassulta, ihan kuin ne olisi olleet pumpattu ilmaa täyteen :D

Arvet ovat parantuneet nyt hienosti ja hyvin jo vaalentuneetkin, edelleen käytän sitä Bio oilia mistä taisinkin tuolla aikaisemmin jo mainitakin. On erittäin hyvä tuote omasta mielestäni arpien hoidossa, lisäksi rasvailen myös päivittäin Aqualan rasvalla rintoja.
Rintaliivejä on tullut E kupin koossa haalittua aina kun vain sopivalla ympäryksellä on jostain edullisesti vastaan tullut ja nyt pystyy jo ihan hyvin käyttämään myös kaarituellisiakin liivejä jotka koin etenkin kuumilla keleillä mukavimmiksi käyttää kuin kaarituettomat "mummoversiot".

Innolla odotan ensi kuun puolivälissä olevaa puolivuotistarkastusta kirurgin luona ja ennenkaikkea sitä mitä noille kainaloiden alla oleville koirankorville mahdetaan tehdä (tai minä ainakin tulen vaatimaan, että niille jotain tehdään koska liivit painavat niihin melko ikävästi toisinaan). Uusia kuvia en nyt tässä vaiheessa tänne lisäile koska mitään kummosempaa muutosta edellisiin kuviin ei ole oikeastaan tapahtunut mutta jospa sitten ensi kuussa taas niitäkin uusia laittelisin.

4kk leikkauksesta

Eipä tähän sen ihmeempiä taitane voida kirjoitella kuulumisia, elämä rullaa eteenpäin ja rinnat sen kun pysyvät koossa E75. Tämä on nyt tullut todettua kolmessa eri rintaliiivipuodissa ja sillä mennään sitten eteenpäin. Kipuja ei oikeastaan enää ole ihmeemmin edes öisin ja kyljelläänkin pystyn jo täysin nukkumaan, vihdoinkin! ihanaa kun on kesä ja pystyy ensimmäistä kertaa elämässään pitämään halterneck toppeja/uikkareita ilman että tarvitsee laittaa liivejä alle. Varsin vapauttava tunne ettenkö sanoisi. Ensi viikolla onkin eräänlainen koetinkivi kun menemme perheemme kanssa kylpylään ja joutuu ensimmäistä kertaa olemaan julkisessa saunatilassa näiden uusien tissien kanssa, pelkään jotenkin ihmisten reaktiota kun arvethan ne kuitenkin suht selvästi vielä näkyvät mutta toisaalta mitäpä siitä mitään välittämään :)

Bio oilia olen käyttänyt parin kuukauden ajan ja tykkään tuotteesta kovasti, hyvin on arvet vaalentuneet ja yhtään aukileitakaan ei ole enää ilmennyt. Ainoa huoli tällä hetkellä on oikeastaan nuo kainaloiden alapuolella olevat koirakorvat, kielekkeet (näkyvät tuossa toisessa kuvassa missä on arvista ja niiden tilanteesta miltä näyttävät tällä hetkellä niin tuossa kohdin mistä se tissin ala-arpi kainalon alta alkaa). Kun jotenkin ne itseäni siinä häiritsevät, mutta jälkitarkastusaika tulikin tässä jo postissa ja muistaakseni se oli sitten 12.9 eli se 6kk kontrolli leikanneella kirurgilla joten täytynee siellä ottaa puheeksi nuo kielekkeet, että pitäisikö niille kenties tehdä joku pieni operaatio. Liivit niihin ainakin hankaa hieman ikävänlaisesti :/

Mutta oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille ja tsemppiä kaikille jotka leikkaukseen ovat pääsemässä ja rohkaisupotkuja niille jotka asiaa vasta harkitsevat!

Elämää 3kk leikkauksen jälkeen

Leikkauksesta kulunut nyt reilut 12 viikkoa, 8.6 tulee tasan 3kk joten kirjoitellaanpa taas hiukan niitä kuulumisia. Pienehköjä aukileita edelleen tulee ja menee, jälleen taas yksi pieni pirulainen ilmestyi vasemman tissin ala-arpeen mutta lankaa/siimaa siellä ei näy joten menee varmasti muutamassa päivässä umpeen. Pienentymistä ei edelleenkään ole havaittavissa, koko E75 pitää pintansa. Kipuja ei sinällään ole mutta nuo pitkät ala-arvet tissien alla ovat öisin ja makuuasennossa erittäin kipeät enkä siis edelleenkään pysty täysin kyljelläni nukkumaan koska sattuu sen verran mukavasti vielä. Joskus joutuu ihan särkylääkkeen yöksi ottamaan kun ei muuten saa nukutuksia ja selkä alkaa pikkuhiljaa sanomaan sopimustaan irti kun tässä viimeiset 3 kuukautta nyt nukkunut melkeenpä koko ajan vain selällään. Aamusin etenkin on tissit tosi arat (tai siis nuo ala-arvet lähinnä) ja sängystä ei kärsi nousta ylös ilman, että pitää käsillä tisseistä kiinni. Muuten ei oikeastaan edes huomaa/muista et olisi koskaan missään leikkauksessa käynytkään!

Mittajuttuja sitten, eli rinnanympärys rintojen päältä liivien kanssa mitattuna on nyt 96cm (sentillä kasvanut edellisestä mittauksesta) ja rintojenalta se 76cm. Kaulakuoppa-nännimitta on 19cm, ennen leikkaustahan se oli 29cm/29,5cm eli nännit ovat 10cm korkeammalla kuin aikaisemmin. Arpien mitoista sen verran, että nuo pystyarvet ovat kummassakin tississä pituudeltaan 7cm ja ala-arvet tissien alla (eli tuo mikä lähtee sieltä rintojen välistä ja jatkuu kainalon alle asti) ovat pituudeltaan 22m ja 24cm.

Liivien ostaminen on äärimmäisen hankalaa kun E kuppia ei ihan tuosta vaan joka kaupasta löydykään ja jos sattuukin löytymään niin ympärykset ovat sitten yleensä jotain 85 ja siitä ylöspäin. Todella turhauttavaa!
D-kupin liivejä olen mukamas epätoivoisesti koittanut ahtaa päälleni mutta kun eivät mahdu niin eivät vaan mahdu ja siihen on tyytyminen. Ehkä jossain liivimallissa jopa tuo D kuppikin menee mutta pääosin se pyörii mallista riippuen tuossa E- F kupin kokoluokassa kuitenkin, jopa yhdet vanhat F kupin liivit tuolta kaapista ovat tällä hetkellä varsin buenot !

Tässäpä sitten vielä loppuun näitä uudempia kuvia, mitään ihmeellistä muutosta edellisiin kuviin ei ainakaan omasta mielestäni ole juurikaan tapahtunut mutta kertokaa toki jos olen väärässä ;)

Kokonaiskuvaa 3kk

Arpitilannetta (vasen tissi)

Sivuprofiilia, omasta mielestäni naturaalit kumitissit :D

Liivipuodissa pyörähtämistä

Nyt sain vihdoin käytyä liivipuodissa kokeilemassa eri rintsikoita ja niinhän se nyt vaan kuulkaas on että koko on semmoinen kuin E 75 :/ varmaan seitsemiä eri liivejä kokeilin ja mitenkään päin ei tosiaan D kupin rivintelit päälle menneet saatikka hyvin istuneet et tuo E-kuppi oli useissa malleissa siis kaikista sopivin. Eilen tuli leikkauksesta kuluneeksi aikaa tasan 2kk eikä turvotustakaan ole enää joten ei voi isoa kokoa senkään piikkiin sitten laittaa, muta eivätpä enää roiku ja kipuja sun muita mitä oli ennen leikkausta niin ei enää ole, joten tällä mennään :) 

Vaikkakin joudun hautaamaan nyt ajatuksen "jippii voin ostaa liivejä ihan mistä vaan kaupasta" -ajatuksen :( itselläni parit E-kupin liivit kaapissa mutta niissä vain liian suuri ympärys joten en pysty nyt sitten niitäkään hyödyntämään (olin hieman isompikokoinen kun viimeksi oli E-kupin tisulit). Tässä sitä taas toisaalta sitten on haastetta, että mistäpä löydän näin pienellä ympäryksellä tuon koon liivejä. Tietenkin voisin varmasti pyytää uusintaleikkausta mutta enpä usko heti uudestaan tahtovani käydä samaa rumbaa läpi ja kun toivottu hyötykin on leikkauksesta jokatapuksessa saavutettu. Noh, tosin voihan tässä vielä rinnat heman muuttua ajan saatossa mutta en usko siltikään mihinkään suurempaan pienenemiseen enää.... mutta jokatapauksessa ihan hyvä näinkin. Tällä hetkellä mitat siis rinnanalta 76cm ja rinnanpäältä 96cm, ennen leikkausta oli altamitta 76cm ja päältä 106cm. Eli kaiketi myöskin tuo lähtökoko kuppina ennen leikkausta saattoi olla luulemani G kupin sijasta jopa H kuppi, hyih kamala!

2kk leikkauksesta

Heipä hei, pienen tauon jälkeen taas kirjoittelen kuulumisia ja laittelen hieman uusia kuviakin. Eilen tuli leikkauksesta kuluneeksi tasan 8 viikkoa ja 8.5 2kk. Parantuminen on editysnyt varsin mukavasti, kipuja ei enää oikeastaan ole ollenkaan paitsi aina toisinaan vähän jostain kohden nippasee. Kyljellään nukkuminenkin alkaa hiljalleen jo luonnistua puolikylkimakuulla ollen. Viime viikolla piti taas vaihteeksi käydä haavahoitajalla kun ilmestyi pari pientä aukiletta joissa oli sulamatonta siimalankaa jota en itse saanut kotona poistettua, mutta ne siis sieltä nyppästiin pois ja aukileet menivät heti parissa päivässä umpeen, jee!

Tisulit saivat hoitajalta paljon kehuja jälleen kerran ja miksipä eivät saisi kun ovathan ne niin upeat. Liivikaupassa pitäisi joku päivä käydä ostoksilla kun en oikein ole selvillä tuosta nykyisestä kuppikoosta. Triumhin liiveissä joita pääsääntöisesti olen käyttänyt on edelleenkin tuo D kuppi passeli ellei jopa hieman niukkakin. Sitten olen tässä käynyt vaatekaappiani liivien osalta läpi niin D kupin liivit ovat oikeastaan vähän pienetkin, E kupin liivit ihan passelit mutta noissa on kaikissa vaan liian suuri ympärys mitä itselläni on jemmassa. Sitten tuossa kun eräässä iltariennossa kävin niin laitoin päälleni F75 koon liivit niin olivat ihan priima! olin hieman shokissa kylläkin, että anteeksi mitä olenhan käynyt pienennysleikkauksessa jolloinka lähtökokoni oli G75, eihän tällainen voi siis olla mahdollistakaan....mutta kaiketi sitten eri liiveissä on hurjan paljon eroa tai sitten nää ei todellakaan oo juurikaan pienemmät, mutta ainakin vähemmän roikkuvat kuin ennen :D

Tissit kokonaisuudessaan

Oikean tissin arvista kuvaa

Vasemman tissin arvista kuvaa

Sivuprofiilia oikalta puolelta (vähän huono kun itse kuvattu mutta kuitenkin)

Eli tällaisia kuvia sitten tällä kertaa, uskaltauduin nyt laittamaan hieman kuvia noista arvistakin niin näkee miten ne ovat tässä kahdessa kuukaudessa parantuneet. Hyvät niistä tulee kunhan tuosta vielä ajan kanssa vaalenevat, ja rajuiltahan ne noin alakulmasta katsottuna tietysti näyttävät mutta onneksi eivät päällepäin sieltä siis näykään joten toisaalta ei sillä niin väliä :) Kirjoittelen taas jossain vaiheessa kuulumisia jne. Mutta tässä olikin kaikki nyt tältä erää taas.

Kuvapäivitystä

Viisi ja puoli viikkoa kutakuinkin kulunut nyt leikkauksesta. Kaikki ne viime viikolla ilmenneet aukileetkin olivat tänään jo ummessa, vasen tissi (kuvassa oikeanpuoleinen koska vähän niinkuin peilikuva tämä otos) on edelleen hieman kipeä joten seurailen sen tilaa. Enpä nyt tiedä onko tässä edellisestä otoksesta kauheasti muutosta tapahtunut, mitäpä olette mieltä kommentoikaa toki?

Turvotuksia ei kauheasti ole enää muuta kuin tuolla kainaloiden alla edelleen. Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa yön ilman liivejä, ei ollut mikään kovin nautinollinen kokemus mutta haavahoitaja torstaina jälkitarkastuksessa ohjeisti, että olisi hyvä jo tässä vaiheessa jättää liivit yöksi pois. Ala-arpia aristi ainakin ihan kiitettävästi ja kyljellään ei voi edes ajatellakaan vielä nukkuvansa joten selällään nukkumista jatketaan edelleen ties mihinkä asti, sen aika näyttää.

Eipä tässä kait tän ihmeempiä, ihanaa kun on voinut kokeilla kaikenlaisia vaatteita päälle ja huomannut miten niitä voi pitää myös ilman liivejä ilman pelkoa siitä, että tissit roikkuvat jossain navassa tai kainaloissa tai ylipäätään kaikkialla missä niiden ei kuuluisi olla vaan tissit ovat ja pysyvät terhakoina omilla kohdillaan. Ja muutenkin mahtuu kaikki vaatteet ja paria numeroa pienemmätkin tosi hyvin päälle ja näyttävät hyviltä, joten kesää odotellessa sitten vain :)

Jospa nyt ei enää mistään kohtaa aukeaisi uudelleen mikään arpi ja kunhan tässä kaikenmoiset kiputilat loppuisi niin voisin sanoa olevani parantumisen suhteen jo voiton puolella.

5 viikkoa leikkauksesta ja kontrollikäynti

Näin ne viikot vierii, nyt jo viisi viikkoa aikaa kulunut leikkauksesta. Tänään kävin siis sovitusti haavahoitajalla ensimmäisellä kontrollikäynnillä. Aukilekohdista joita on siis siinä the ongelmatississä kaksin kappalein kiskottiin taas pitkiä pätkiä siimaa irti ja kyllä saikin taas puuskuttaa, eli ei kivalle tuntunut jälleen kerran :)
Mutta nyt ne ainakin lähtevät umpeutumaan kun ylimääräiset langat on poistettu, laittoi niiden päälle Sorbact Aquacel laput joita pidän nyt pari päivää (ei saa suihkuttaa niihin etteivät kastu) ja poistan ne sitten sekä tarvittaessa laitan uudet jos aukileet ovat yhä auki.

Vasen tissi sitten vihoittelee myös, ollut nyt toissaillasta asti oudon kipeä. Ei ole mitenkään kova tai turvonnut mutta täysin kosketusarka tuosta tissin yläosasta ja särkee kaiken aikaa. Hoitaja ensin epäili hematoomaa mutta käsin kopeloi sitä niin tuumas ettei siellä semmoista tunnu eikä oikein keksinyt mitään muutakaan mistä se kipu voisi johtua. Nyt ei auta kuin särkylääkettä vaan nappailla siihen koska ilmankaan ei kykene olemaan kun se on niin kipeä, sitä seurataan nyt et josko lähtee asettumaan tai sitten parin viikon päästä soittoa kirurgiselle ja mietitään lääkärin kanssa mikä siinä mahtaisi olla kivun aiheuttajana. Toivottavasti se siitä asettuisi omia aikojaan!

Arvista sen verran, että hyvin ovat kuulemma parantuneet ja kauniit sekä huomaamattomat pitäisi niistä tulla. Liikakasvua ei ole havaittavissa joten ei siis myöskään tarvitse mitään arpihoitoa ainakaan vielä tässä vaiheessa suunnitella (liikakasvu olisi kuulemma havaittavissa jo tässä vaiheessa jos semmoista olisi tulossa). Rinnat muutenkin ovat hoitajan mukaan erittäin kauniit ja sopusuhtaisen kokoiset kroppaani nähden, nännit symmetriset ja samalla korkeudella jne. Kehui kovasti myös kirurgin työtä, että hyvin on leikattu. Eli esteettisessä mielessä täydellisesti onnistunut rintojenpienennysleikkaus, mitä nyt näitä pieniä jälkikomplikaatioita on tässä ilmennyt mutta nämähän ovat hyvin tavallisia tässä leikkauksessa joten ei paniikkia siis....
En nyt uutta kuvaa laita tällä kertaa kun rinnat eivät oleellisesti ole juurikaan edellisestä kuvauksesta miksikään muuttuneet (kait), mutta katsotaan tässä paranemisen edetessä josko sitä taas uudempaa kuvaa laittelisi ;)

Voihan takapakit

Ylihuomenna tulee kuluneeksi jo viisi viikkoa leikkauksesta, myös kirranpolilla on silloin eka virallinen jälkikontrolli haavahoitajan luona. Eilen huomasin suihkussa käydessäni tämän "ongelmatissini" ala-arvessa pienen aukileen tai lähemmin nirhauman mutta siis semmoisen hyvin pinnalla olevan haavan kuitenkin joka eritti hieman. Tämä on siis tuossa risteyskohdasta kainaloon päin parisen senttiä. Ja juuri kun viime viikon torstaina meni umpeen se alusta asti auki ollut risteyskohdan haava niin sitten piti tulla tämäkin.

Noh, eihän siinä. Tänään sitten suihkuun mennessäni (tarkoituksena siis tsekata tuo eilen bongaamani haava) niin huomasin, että kappas siellähän on toinenkin syvempi kolo. Onneksi aika pieni n.0,5cm suunnilleen mutta kolonen kuitenkin. Ja tämä uusi kolo on sitten ala-arvessa risteyskohdan toisella puolella n.3cm päässä siitä. Eli nyt on molemmin puolin jonkinmoista häikkää sitten siinä tississä, oikein ihanaa. Ei siinä sitten muuta kuin vaahtosidosta vaan kolosten päälle ja odotellaan josko menisivät siitä umpeen. mitään langanpätkiä en siellä kummassakaan huomannut, mutta en varmasti niitä osaisi sieltä erottaakaan ei sen puoleen joten saa torstaina haavahoitaja tarkistaa ne ja jos siellä jotakin on niin kiskoa sitten poiskin :D

Mutta olisihan tämä jo ihan mukava alkaa pikkuhiljaa elämään normaalimpaa elämääkin, toipuminen on tosiaan yllättänyt siinä mielessä, että se on todellakin pitkä prosessi ja kaikenlaista voi tulla ja ilmetä ajan kanssa. Kaitpa tämä tästä ajan kanssa muuttuu paremmaksi. Kirjoittelen sitten torstaina haavahoitajan luona käynnistä kuulumisia.

Eka kuukausi toipumista takana

Leikkauksesta tuli eilen kuluneeksi 4 viikkoa, ylihuomenna tasan kuukausi jos ihan tarkkoja ollaan. Oikean rinnan aukilekin on vihdoin umpeutunut tai no eilen oli vielä havaittavissa ihan pienen pieni nuppineulanpään kokoinen kohta joka oli auki mutta siis umpeutunut muuten täysin. Huurraa huudot sille!
Selällään olen tässä nukkunut siis leikkauksesta asti ja tukiliivejä pitänyt yötä päivää. Varmaan vielä parisen viikkoa jatkan 24/7 liivien pitämistä kun niin ainakin sairaalasta ohjeistettiin. Kyljellään en pysty vieläkään nukkumaan kun kainalo/kylki puolen arvet ovat sen verran vielä kipeät ja muutenkin sitä turvotusta vielä kainaloiden alla niin ei kyljellään nukkuminen sitten tunnu oikein mukavalta.

Toipuminen muuten sujunut ihan hyvin ja rinnat pehmentyneet jo huomattavasti. Ensi viikon torstaina on sitten ensimmäinen jälkikontrolli haavahoitajan luona kirurgisen polilla (vaikkakin kaksi kertaahan olen siellä jo käynyt sen aukileen vuoksi). Siinä tsekataan arvet ja niiden parantuminen ja mietitään jos tarvitsee tulevaisuudessa jotain korjauksia tehdä mutta luulen kyllä ettei minun kohdallani tarvitse.

Tässä nyt vielä viimeisin kuva tisuista jonka otin siis eilen, nyt sitten taidan hiukan harventaa kuvien suhteen päivittelyä mutta muuten kijroittelen toki kuulumisia ja fiiliksiä aina jos jotain uutta tulee mielenpäälle.

Plastiikkakirurgin tapaaminen

Taas kävin tänään sairaalassa kun haavahoitaja eilen soitti ja kyseli sen aukileen tilannetta, mikä ei tietysti ollut maanantaisesta käynnistä miksikään muuttunut. Oli hoitaja sitten jutellut minut leikanneen kirurgin kanssa ja kirurgi oli sitä mieltä, että haluaisi itse myöskin tsekata rinnat ja aukileen joten sairaalaan tänään sitten tieni taas vei.

Lääkäri siinä sitten jollain välineillä ronklasi sitä aukiletta, poisti sitä mönjää sieltä ja kappas olihan sillä alla siimaa piilossa jonka sitten nykäisi sieltä pois. Ja voin sanoa, että jumaliste teki kipeetä...ei pelkästään se siimapätkän poisto vaan ylipäätään sen aukileen ronklaaminen. Hammasta sai purra ja nyt on oikee rinta alhaalta suht hellänä. Lääkärin mukaan rinnat ovat täydelliset ja oli muutenkin erittäin tyytyväinen omien kättensä jälkeen sekä yleisesti leikkaustulokseen, sanoi myöskin paranemisen edenneen todella hyvin ja arvista tulee siistit kun ovat sitä jo nytkin. Tämähän tietysti miellytti minua koska itsekin rakastan näitä uusia rintojani ja olen myöskin hyvin tyytyväinen lopputulokseen!

Nyt kun sieltä aukileesta on sitä siimaommelta poisteltu niin pitäisi kuulemma n.viikon sisällä umpeutua, ja jossei ole viikossa yhtään aukile pienentynyt niin uutta yhteydenottoa taas haavahoitajalle päin ja katsotaan sitten eteenpäin. Antibioottikuuriakaan ei tarvinnut määrätä koska aukile ei onneksi ole tulehtunut joten hyvä näin!

Kuvapäivitystä eli 2vko 5pv leikkauksesta

Tässä olisi eilen ottamiani kuvia, tilanteessa 2 viikkoa ja 5 päivää leikkauksesta niin laitanpa ne nyt sitten tänne näkyville. Ihan hyvin on lähteneet jo muotoutumaan omasta mielestäni ja alkavat olle jo tuollaiset hieman pisaramalliset mikä on tarkoituskin. Turvotusta on edelleen kainaloiden puolella reippaasti (tai siis niissä kohdin mihin asti alahaavat sinne menevät, näkyy hyvin tuossa ylemmässä kuvassa) ja rinnan alaosat ovat vielä lähes täysin tunnottomat.

2,5 vko leikkauksesta + haavahoitajalla käynti

Tämähän ei siis ollut vielä varsinainen jälkikontrolli (se on siis haavahoitajan luona 12.4 ja plastiikkakirurgin kontrolli 6kk leikkauksesta eli joskus syksyllä) mutta hoitajan pyynnöstä kävin tänään sitten näytillä tuon toisen rinnan risteyshaavakohdan aukileen vuoksi. Viikonloppu koitettiin metsästää vaahtosidosta (semmoinen pehmeä sidelappu jota voi leikata ja se ei siis tartu itse erittävään haavakohtaan kuten kaikki tavalliset sidetaitokset jne). No eihän meidän apteekissamme meinattu edes ymmärtää moisen vaahtosidoksen päälle joten sain sitä toisesta apteekista sitten vasta eilen (Mepilex merkkistä ja googlettamallahan noita löytyy jos minkämoista eri valmistajaa ko.tuotteelle). No, se nyt ei ainakaan putsattaessa nyppäise sitä muodostunutta pintaa aukileen kohdasta pois joten ehkäpä se vielä ajan kanssa umpeutuukin.

Hoitaja siis sairaalassa sitten tsekkasi aukileen ja arvet noin muutenkin, sanoi että aukile menee varmasti ajallaan umpeen mutta otti varulta vielä bakteeriviljelyn siitä ja soittelee tuloksista parin päivän päästä. Yhden parin sentin mittaisen siimapätkäkin nyppäisi sieltä alahaavasta jostain kohti pois kun siellä semmoisen näki, joten sekin saattanee auttaa tuota umpeutumista jonkinverran. Muutenkin kehui leikkaushaavoja hyvin parantuneiksi ja tissejä kauniiksi ja hyvin onnistuneiksi. Pitääkin tässä laitella taas joku päivä sitten uudempaa kuvaa ;)
Kipuja on taas ollut vaihtelevasti, joinakin päivinä enempi ja toisina taas vähempi. Välillä ei tunnu juuri mitään, että hyvä kun edes muistaa missään leikkauksessa ikinä käyneenkään. Tissit ovat ihanammat päivä päivältä ja niin täydelliset ja omaan kroppaan istuvat ettei sanat riitä kertomaan näitä tuntemuksia <3

Yhtään kertaa en ole katunut leikkaukseen menoani vaikka tätä saikin odotella kahden vuoden ajan, jo nyt todellakin huomaa eron omassa olossaan. Niska- hartiakivut poissa, päänsäryt poissa, ryhti parantunut, itsetunto kohentunut jne. Onnellinen fiilis kaiken kaikkiaan kunhan tässä vain kuukausien päästä ollaan parannuttu kunnolla.

Soittoa haavahoitajalle

Aamulla siis soittelin sovitusti sairaalaan haavahoitajalle, että miltä arvet nyt teippienpoiston jälkeen sitten näyttivät ja kerroin sen tilanteen mikä sieltä eilen paljastui. Ohjeeksi sain sitten, että kokeillaan ensin semmoisella hoidolla kuin 1% Vetyperoksidiliosta jota harsotaitoksen avulla laitetaa siihen aukilekohtaan nyt tänään ja huomenna kerran päivässä. Vetyperoksidi siis aikaansaa siinä semmoisen kuohunnan joka puhdistaa ja poistaa ylimääräisiä mömmöjä sieltä haavasta (tai no tässä tapauksessa aukileesta).
Perjantaina sitten taas soittoa sairaalaan ja kerron onko ollut apua ja mietitään miten jatketaan hoidon suhteen siitä eteenpäin jos on tarvetta vielä.

Tänään sitten kun tuon ensimmäisen puhdistuksen tein niin huomasin siinä oikean rinnan aukilekohdan vieressä toisenkin kolon, eli niitä on siinä sitten kaksi. Myös vasemman rinnan pystyhaavan vieressä oli semmoinen pieni aukile josta olikin vähän vuotanut siteeseen verta mutta uskoisin sen tulleen lähinnä hankauksen tai lievän hautumisen seurauksena, eli ahkerasti pitäisi vaan maata pötkötellä rinnat paljaina selällään ja antaa reippaasti ilmakylpyjä haavoille ja aukileille. Muutenkin on nyt haavakohdat olleet aika arat noiden teippien poiston jälkeen ja rinnat ylipäätään hieman kipeämmät kuin mitä ovat aikaisemmin olleet.

12pv leikkauksesta ja teipit pois

No niin kuulumisia sitten taas. Tänään piti soittaa haavahoitajalle sairaalaan kun pari päivää ollut toisessa rinnassa imelää hajua ja hieman vuotanut myös liivien suoja sidetaitokseen semmoista ruskeeta mitä lie mönjää mikä haisee semmoiselta imelältä. Lisäksi myös alkoi sen saman tissin alahaavaa kutittamaan ihan kauheasti. Hoitajalta sain sitten ohjeeksi poistaa haavateipit kauttaaltaan, suihkutella haavat ja taputella kuivaksi sekä antaa ilmakylpyä. Käskystä sitten tekoihin, joten suihkuun ja teipit veks eikä takaisin laiteta. Taas tuli sama tilanne kuin ekalla suihkukerralla leikkauksen jälkeen eli kauhea heikotus ja tuntui kuin veri pakenisi päästä ja meinasi jalat lähteä alta.

Haavat itsessään ovat ihan hyvin lähes kauttaaltaan jo kiinni mutta siinä haisevassa tississä näkyi sitten alahaavan ja pystyhaavan risteyskohdassa semmoinen n.1 cm halkaisijaltaan oleva aukinainen kohta josta myös tulee jotain valkoista paksua nestettä ulos ihan pikkuisen mutta siitä se haju siis on lähtöisin. No tällä hetkellä nyt sitten seurataan tilannetta ja annetaan haavojen saada happea. Huomenna aamusta soitan uudelleen hoitajalle kun pyysi soittamaan ja kertomaan miltä haavat näyttävät. Joten voi olla, että joudun käydä sairaalassa näyttämässä tisuja jo aikaisemminkin tässä ennenkuin ensimmäinen hoitajan tapaaminen on sovitusti. Toisaaltahan myös tämä haavojen risteyskohdan umpeutumisen kanssa on usein juuri eniten ongelmaa näissä leikkauksissa joten olin siihen tavallaan osannut etukäteen jo varautuakin, että näin voi päästä käymään. Toivon kovasti vain, että tuo reikä umpeutuisi omia aikojaan eikä pitkään olisi aukinainen ja ihan normaaliakin vielä kuitenkin kun leikkauksesta itsestään ei ole edes ihan kahtakaan viikkoa vielä kulunut. Kunhan ei vaa pahemmaksi mene nykyisestään niin hyvä olisi.

Tässä nyt sitten ensimmäinen kuva tisseistä ilman haavateippejä, ihan hyviltä näyttävät omasta mielestäni vaikka toki hieman rujonnäköiset tietysti vielä kun vähän rupea ja kuivunutta verta siellä sun täällä :)

Viikko leikkauksesta

Kirjoittelenpa hieman kuulumisiani ensimmäisen toipumisviikon osalta. Tänään siis kulunut viikko siitä kun rinnat operoitiin, toinen päivä menossa nyt kun ei oikeesti enää väsytä ja olo kuin normaalilla ihmisellä konsanaan. Sitä karseeta väsymystä kestikin tosiaan ne ekat viisi päivää ja se oli todella järkyttävää! jaloissa ei ollut voimia eikä oikeastaan mitenkään muutenkaan. Makoilun kannalta mennyt siis suurimmaksi osaksi tämä koko viikko, tänään jo uskaltauduin perheen kanssa käymään mummolassa, ensimmäinen ulostautuminen viikkoon neljän seinän sisältä. Kipuja ei kauhean pahasti ole ollut, ekat kolme päivää taisi vaikuttaa vielä sairaalan mömmöt aika tehokkaasti muta 4-5 päivä leikkauksen jälkeen oli rintojen kannalta kipeimmät päivät sitten eilen taas ei juuri mitään ja tänäänkään ei mitään sen ihmeempiä kipuja ole ollut. Ainoa toki että välillä hieman "repii" ja vihloo jostain kohden ja eniten on kipeinä nuo tissin alapuolen haavakohdat mutta ei niin pahasti etteikö pärjäisi. Välillä melkein unohtaa jopa olleensa edes koko leikkauksessa koska olo on niin hyvä :)

Viikon päästä saakin sitten ottaa haavateipit pois ja pääsee ekan kerran kunnolla näkemään miltä uudet tissit todella näyttävät, laitan sitten kuvaa ilman teippejä seuraavan kerran. Eilen otin käyttöön uudet liivitkin sairaalan tukiliivien lisäksi, ostin Triumphin Tri Action liivit ja ovat todella hyvät pitää päällä ja napakat. Koko niissä D80 kun kaupasta oli 75 kokoiset loppu mutta hyvin napakat ovat tuollakin ympäryksellä siitä huolimatta, sairaalan liiveissä koko on D75, fantastic!

Tässä nyt sitten kuva tisseistä miltä näyttävät nyt viikon jälkeen leikkauksesta ;)
(hieman tuli tuollaisia varjoja kuvaan mukaan mutta ei anneta sen häiritä)

2 päivää leikkauksesta

Ensimmäinen yö kotona meni loistavasti, nukuin 11 tuntia yhteen menoon! Olotila on noin muuten ollut melko heikohko, ei jalkeilla jaksa olla pitkiäkään aikoja kerrallaan. Eilen illalla kun tarkistin tissit ja ettei ollut haavat vuotaneet pahemmin niin yks kaks silmissä pimeni ja meinasi jalat lähteä alta sekä tuli muutenkin tosi huono olo, liekö sitten vielä nukutusaineet ja kovat kipulääkkeet jotka vaikuttavat vielä kehossa. Muuten on tämä päivä mennytkin makoilun merkeissä, kauhean kovia kipuja ei ole mutta ei tämä nyt aivan kivutontakaan olemista ole ja hyvin pärjää särkylääkkeillä (aamulla 1x Mobic 15mg ja 3-4 x päivässä 1g Panadol). Aamusta sain mieheni avustuksella käytyä suihkussakin ja poistin samalla ennen suihkuun menoa ohjeiden mukaisesti dreenikohtien teippaukset, siistit haavat oli niissä kohdin eivätkä vuotaneet yhtään :)
Iltapäivästä asti on tuntunut oikeassa tississä semmoista sisäistä lorinaa ja muljuntaa mutta kuulunee ihan asiaan, tosin se tuntuu hieman hassulta kun tissin sisällä "lorisee" mutta ei ole vielä ainakaan tullut mitään muhkuroita tms.

Tässä nyt vielä parit kuvatkin, ensimmäiseksi viimeinen kuva "yökkö apua menee kahvit väärään kurkkuun- lolloista" kirurgin piirustuksineen sairaalassa otettuna ja jälkimmäinen sitten 2vrk leikkauksesta eli tänään aamulla otettu kuva.

Kuten siis kuvassa näkyy niin turvotustahan on vielä varsin paljon, ja heikkohermoisimpia voi kauhistuttaa kun verta hieman noissa haavateipeissä (niin ja rinnat siis ovat samalla korkeudella, itsellä vaan kamera vähän vinksin vonksin tuossa alemmassa kuvassa) ja kestäähän se aikansa kunnes rinnat muotoutuu ja turvotukset laskee jne. Mutta tyytyväinen olen kuitenkin ja ero on niin valtaisa, eikä ainakaan enää mahdu kynää saatikka penaalia tissin alle ja sehän on se pääasia!

Leikkauksen jälkeisiä kuulumisia

Heippa vaan ja hengissä ollaan. Tänään pääsin jo sairaalasta kotiin ja olo on tällä hetkellä suht ok, jonkinverran on kipuja rinnoissa etenkin niissä kohdin mistä meni dreenit, auts! Kauheasti en jaksa vielä jalkeilla olla mutta pikaisesti ajattelin kuulumisia tulla tänne päivittämään. Jospa nyt hieman palaan tuohon eilisen leikkauspäivän kulkuun kun se on vielä tuoreessa muistissa.

Klo.7.30 saavuin sairaalaan ja ilmoittauduin päiväkirurgiselle osastolle, siitä heti sairaalavaatteiden vaihtoon ja odottelemaan sairaanhoitajaa odotusaulaan.

Klo.7.50 sairaanhoitajan tulohaastattelu enkä kuolemaksenikaan muista mitä siinä kysyttiin mutta ei mitään kovin kummoista :D tulohaastattelun yhteydessä sainkin sitten jonkinlaisen lääkecoctailin, joku kolmion muotoinen sinine tulehduskipulääke, grammanen panadoli ja kaksi keltaista kapselia (jotain pitkävaikuttteista kipulääkettä jonka nimi alkoi A:lla)

Sitten taas istuttiin ja odoteltiin.....tunnin päästä eli n.klo.9 aikoihin rupesi kait lääkkeet hiukan vaikuttamaan kun olo oli vähän kuin olisi pienessä huppelissa ollut eikä kävelykään enää sujunut suoraan.

Klo.9.50 tuli sitten leikkaava lääkäri hakemaan, piirteli leikkauskaavat rintoihin ja mittaili ja suunnitteli uudet tissit kaikinpuolin. Oli hieman vaikeeta seistä siinä lääkärin edessä kun meinasi lääkkeiden vuoksi hitusen huojututtaa suuntaan jos toiseen.

Sitten taas mentiin hetkeksi istuksimaan ja odottelemaan....tässä välissä nappasin miehen kännykän ja kävin vessassa ottamassa vielä viimeiset kuvat tisseistä kun niissä oli ne hienot piirroksetkin (laitan kuvan sitten myöhemmin kun joudan ja jaksan).

Klo.10.10 tulikin hoitaja sitten rullatuolilla hakemaan minut ja lähdettiin kohti leikkaussalia. Tässä vaiheessa tieni erkani mieheni kanssa <3 noh, leikkaussalia kohti sitten lähdettiin. Leikkaussalissa oli sitten porukkaa jos mitäkin enkä pysynyt edes kärryillä kuka oli kukakin ja mitä tapahtui. Esivalmsiteluja siinä tekivät, laittoivat kanyylin, ja happimaskia jne. Tuntui siellä kuitenkin, että olin hyvissä käsissä ja olo oli ihan turvallinen itsellä. Siinä vaiheessa kun anestesialääkäri alkoi laittamaan tippaletkuun nukutusainetta alkoi vähän itkettämään ja muistan kun hoitaja pyyhki kyyneleitä poskelta ja sanoi ettei ole mitään hätää. Sitten menikin silmät jo kiinni ja viimeinen mitä muistan on anestesialääkärin sanat "hyviä unia" ja sitten sippasin....

Klo.14.30 aloin sitten heräilemään heräämössä, olin hiukan pihalla että mikä paikka mikä maa ja yritin epätoivoisesti riuhtoa happimaskia naamaltani pois. Seuraavassa hetkessä reiteen tyrkättiinkin jo kipulääkepiikkiä (Oxynormia) ja melkein heti perään tablettimuodossa jokin toinen kipulääkesatsi ja taas hetken päästä lisää Oxynormia tabumuodossa. Olin kyllä vähän, että huh hah heijaa mutta etumuksen näky sai minut hymyilemään vaikkei siitä juuri mitään nähnytkään kun niin hyvää pakettiin oli tisut kääritty ;) leikkauksen aikana ei kuulemma kummosempia ongelmia ollut ilmennyt paitsi jossain kohtaa oli verenpaineet tippuneet melko alhaisiksi ja joutuivat siinä sitten jotain nitroa tai mitä lie antamaan mutta selvittiin tilanteesta kuulemma kuitenkin.

Klo.17.30 pääsin vihdoin osastolle, jossa rakas mieheni minua olikin jo kerennyt hyvän tovin odottelemaan. Oli ihanaa nähdä oma rakas siellä vastassa. Itsellä oli olo aika huono vahvojen kipulääkkeiden vuoksi enkä sitten saanutkaan eilen syödä koko päivänä mitään. Hyvä sinäänsä koska oksennuskin pääsi lentämään muistaakseni siinä klo.21 aikoihin illalla, vessaankaan en itse kyennyt menemään joten peltipotta oli sitten kiva kvaeri ja siihenkin tarvitsin hoitajan apua kun en pystyssä itse pysynyt.

Tänään sitten oli olo jo parempi etenkin kun sain jo kiinteää ruokaa syödäkseni, yön nukuin aika lailla pätkissä kun jaoin huoneen kolmen muun naisen kanssa ja tuntui koko aika jonkunluona hoitaja käyvän pitkin yötä. Muuten ei ole kummoisemmin tisseissä kipuja ollut mutta tosiaan siihen asti kunnes aamulla sain dreenit pois niin olivat tosi kipeät, sittemmin on hiukan helpottanut mutta yhä dreenien ulostulokohdista on kivuliaat ja etenkin kun makuuasennosta nousee pystyy niin vihloo ja repii vähän joka suunnalta.

Mutta yhteenveto kaikesta, tissit on maailman näteimmät ja nännit näyttävät siltä kuin nännien kuuluukin näyttää, kerrassaan upeat ovat nämä uudet tissit ei voi muuta sanoa! leikkaus kesti hieman reilu 3 tuntia ja tisseistä poistettiin yhteensä tavaraa semmoiset 800g (eli n.400g/tissi).
Nyt sitten vain keskitytään paranemiseen ja kuvaa tisseistä on tulossa kunhan saan tässä aikaiseksi ottaa, huomenna ehkä voisi kuvat ottaa kun pitää suihkuun mennä ja ottaa dreenikohdista teipit pois, muutenhan haavateipit annetaan olla paikoillaan seuraavat kaksi viikkoa ellei ole kovin veriset tai ala repsottamaan niin sitten on vaihdettava uusiin aikaisemmin.

Tj 3 leikkaukseen

Kyllä, se on vihdoin käsillä, vihdoinkin toteutumassa. Silti pelottaa jos ne vielä keksivät siirtää leikkausta mutta tällä mennään ja toiveikkaana odotellaan torstaita <3
11.3 tulisikin jo tasan 2 vuotta siitä kun aloitin koko projektin kohti pienempiä tissejä ja vihdoinkin ollaan siinä vaiheessa, että päästään ihan leikkauspöydälle asti. Blogia en ole tässä välissä juurikaan viitsinyt päivitellä kun ei ole juurikaan mitään uutta kirjoitettavaa ollut mutta lupaan, että tekstiä (niin ja kuviakin) on sitten tulossa enemmän leikkauksen jälkeen.

Fiilis on tällä hetkellä mitä mainioin, suorastaan malttamattoman fantastinen. Tämä tuntuu niin oikealta ratkaisulta ja ajatuskin elämästä ilman lähes päivittäisiä niska- hartia- selkäkipuja sekä jatkuvaa päänsärkyä ja ainaista särkylääkkeiden syömistä on jotain minkä vuoksi tämä odotus on ollut kaiken arvoista. Tosin niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa ;)
Henkisesti koko projekti on ollut yllättävän raskas ja luulisin sen henkisenpuolen jatkuvan vielä leikkauksen jälkeen, onhan tulossa kuitenkin suuri muutos minun kroppaani! ja vaikkakin olen suurimman osan elämästäni viettänyt isojen D-kupin tissien kanssa niin ajatus siitä, että kohta saan ne takaisin tuntuu vain niin upealta. Ei tällaiset G-kupin roikkulollot ole kauniit ja kun siihen lisätään kaikki se terveydellinen haitta mitä näistä on joutunut vuosien ajan kärsimään niin ihan ilomielin näistä luovun koska tiedän saavani parempaa ja nätimpää tilalle. Ikävä ei näitä nykyisiä tissejä todellakaan tule!

Seuraava postaus taitaakin sitten tulla vasta leikkauksen jälkeen, koska tuskin tässä ennen sitä enää mitään ihmeempää kirjoitettavaa olisikaan. Toivottakaa tsemppiä leikkaukseen ja olkaa hengessä mukana, vaikka hyvinhän se tietysti menee siitä ei ole epäilystäkään :)

Pienennysleikkaukseen pääsyn kriteerit

RINTOJEN PIENENNYSLEIKKAUS

Kiireettömän leikkaushoidon perusteet erikoissairaanhoidossa (pisteytys 0-100)

Leikkaushoidon aiheellisuus perustuu aina yksilölliseen arvioon. Hoitoon pääsyn perusteena on 50 pisteen raja, josta poikkeavat hoitopäätökset on perusteltava kirjallisesti. Vaikka pisteraja ylittyy, leikkausta ei tehdä, jos siitä ei ole odotettavissa hyötyä potilaan liitännäissairaudet ja muut tekijät huomioiden.

Rinnan koko: kaulakuoppa-nänni (jugulum-mamilla) mitta

40 pistettä Alle 27 cm

50 pistettä 27-31 cm

60 pistettä Yli 31 cm

Niska- ja hartiaoireet

0-20 pistettä Kun painoindeksi* on alle 30

0-10 pistettä Kun painoindeksi on 30 - 35

0 pistettä Kun painoindeksi on yli 35

Toimintakyvyn rajoittuminen

0-20 pistettä Kun painoindeksi alle 30

0-10 pistettä Kun painoindeksi 30 - 35

0 pistettä Kun painoindeksi yli 35

Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:5/Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet

Ajattelin tämän tänne laittaa kun tämä on kuitenkin melkoisen oleellinen osa leikkaukseen pääsyä koskien, itselläni tämä täytettiin jo aikoinaan Tk-lääkärin vastaanotolla mutta tässäkin on kuten muissakin asioissa niin hyvin paljon eri käytäntöjä eri paikkakuntien kesken. Ja se olisi muuten tasan kaksi viikkoa jäljellä leikkaukseen, jospa se nyt sitten vihdoin tosiaan toteutuisi eikä enää ainakaan siirtyisi eteenpäin :)

Leikkauksen siirtymistä

Tulipas tosiaan aamutuimaan "mukava" puhelu sairaalasta leikkauskoordinaattorilta. Mun leikkauspäivää joudutaan siirtämään monen muun leikattavan ohella koska se mun leikkaavakirurgi on sairastunut ja näinollen sairaslomalla tämän viikon. Voin muuten sanoa että itku pääsi ja lentipä puhelun jälkeen muutama ärräpääkin! eihän sille toki mitään mahda jos lääkäri sairastuu sen ymmärrän kyllä...mutta kun eivät kuulemma saa siihen ketään paikkaavaakaan lääkäriä tilalle niin homma on sitten tämä. Ketuttaa ankarasti kun operaatioon olisi ollut aikaa enää se kolme päivää ja nyt sitten saa odotella uudestaan 24 päivää! Kyllä, uusi leikkauspäivä on vasta 8.3 kiitos hiihtolomien sun muiden turhuuksien....

Inhottaa vain kun asia mitä on kahden vuoden ajan odottanut ja sitten kun se on jo näin lähellä toteutumista niin käykin näin, jotenkin juuri mun tuuriani tämä tällainen. Ihan kun tässä ei olisi joutunut muutenkin järjestelmään asioita kaikinpuolin ja nyt on sitten soiteltava yhteen jos toiseenkin paikkaan ja sovittava juttuja uusiksi jne.
Mutta eipä se auta itku markkinoilla kun odotella sitten vaan vielä pikkuisen lisää ;)

6 päivää leikkaukseen

Ajatukset myllertää ja heittävät kuperkeikkaa, hieman on ollut ehkä nyt rauhallisempi olo mitä lähemmäksi leikkauspäivää mennään. Itku on jostain syystä todella herkässä siltikin tämä tuntuu oikealta ratkaisulta ja odotan innokkaana uusia tissejäni. Pari päivää sitten sain vihdoin aikaiseksi ottaa kuvat tisseistä niin näkee mistä lähdetään pienentämään. Rehellisesti sanottuna melkein pääsi itseltäni itku kun näin ne kameran ruudussa, sen verran kamalaa katsottavaahan nuo ovat :(
Oikeastaan näitä kuvia olisi hyvä näyttää niille miehille jotka tulevat kehumaan kuinka on upeat ja isot tissit niin voisi mieli muuttua hyvinkin nopeasti kun näkisi miltä tällaiset G-kupin lollot ilman rintsikoita näyttävätkään, kyllä näillä karkkoittaisi luotaan yhden jos toisenkin miehen ja seksihalut siinä sivussa xD

                                                    Tässä lollottimeni edestäpäin kuvattuna

                                             ja tässä sivukuva (näkee miten kauniisti roikkuvat)

                               ja tämä viimeinen kuva näyttää hyvin sen kuinka ne todellakin ovat isot!

Pahalta tuntuu ainakin itsestäni nähdä näitä kuvia, toivottavasti seuraavat kuvat olisivat hitusen kauniimpaa katseltavaa. Tai no niin kauniita kuin nyt vastaleikatut rinnat voivat olla mutta siis kuitenkin.
Ei kait tässä nyt tällä erää tämän ihmeellisempiä, kirjoittelen fiiliksiä vielä kerran ennen leikkausta ja sitten pyrin kuulumisia sun muuta kirjoittelemaan toki mahdollisimman pian kuin vain kykenen.

Soittoaika hoitajalle

Miten ihmeessä jännitin sitäkin niin mahdottomasti? hyvinhän se meni kuitenkin, oiksin mukava hoitajakin oli puhelimen toisessa päässä. Käytiin tosiaan leikkausasioita, perussairausjuttuja, lääkityshommia ym läpitte. Samalla sain mahdollisuuden kysyä kaikenmoista mikä mielenpäällä oli ja hyvin sain vastauksiakin ja hoitaja otti huomioon toiveitani lääkityksen suhteen ym.

Listaanpa tähän hieman näitä ohjeita (ja huomioikaa, että ohjeistus ja käytännöt vaihtelevat eri sairaaloissa ja nämä siis Jyväskylän keskussairaalan ohjeistuksia):

- Leikkausta edeltävänä iltana käytävä suihkussa
- Ihokarvoja ei saa ajella MISTÄÄN enää tässä vaiheessa (ei kainaloita, ei sääriä ei yhtään mitään)
- Mitään ei saa syödä eikä juoda (edes vettä) klo.24 jälkeen ennen leikkausaamua
- Katetrointi tullaan hyvin todennäköisesti tekemään koska kyseessä on pitkä leikkaus (eih!!!)
- Leikkaukseen on varattu aikaa 3 tuntia, 30min esivalmisteluihin eli yhteensä n.3,5-4 tuntia
- Sairaalasta SAA liivit, eli omia ei tarvitse ostaa ennen leikkausta eivätkä sitä suositelleetkaan koska ei voi tarkkaan tietää liivien kokoa leikkauksen jälkeen niin siksi siis näin

Sairaalassa tulee olla leikkauspäivänaamuna klo.7.30, siinä on sitten hetimiten hoitajan haastattelu ja suht nopeasti myöskin kirurgin tapaaminen ja uusien tissien suunnittelu sekä käydään vielä leikkauksen kulkua lääkäri kanssa läpi. Minua ennen on aamulla kuulemma yksi lyhyehkö leikkaus eli tähän tietoon minut tullaan leikkaamaan siinä kymmenen maissa aamulla suunnilleen. Yhden yön pitävät sairaalassa ja dreenien kanssa eivät päästä kotiin, joten koitiutuminen riippuu täysin kudosnesteen je verenvuodon määrästä mitä sitten seuraavat siellä sairaalassa. Ja dreenit siis poistetaan tisseistä ennen kotiuttamista.
Ääh, olikohan tässä suunnilleen kaikki oleellinen tuosta puhelusta? luulisin näin...mutta eihän tässä, toivottivat tervetulleeksi sitten ensi viikolla leikkaukseen ja sanoivat että olen kyllä hyvissä käsissä eikä tarvitse jännittää tai pelätä yhtään :)

Mammografia

Se ois tj 10 leikkaukseen, iiks! tänään kävin elämäni ensimmäistä kertaa sitten mammografiassa eikä se onneksi ollutkaan niin kamalaa kuin olin luullut sen olevan. Jyväskylässä jossa minut siis leikataan on kuulemma ihan käytäntö, että kuvat otetaan aina ja lisäksi jos lääkäri tarpeelliseksi näkee niin vielä ultrataan. Minulle tehtiin siis molemmat eli mammo ja ultra. Itse kuvaus ei ollutkaan tosiaan paha mutta se asento missä piti olla lollotissit siellä levyjen välissä puristuksissa oli aika mielenkiintoinen mutta siitä selvisi kuitenkin ihan hyvin. Tissit kuvattiin siis kahdesta suunnasta kumpainenkin eli ensin levyt alla ja päällä sekä sitten vielä sivuilta päin. Siinä sitten aikani odotin kuvaushuoneessa kuvien siirtymistä koneelle ja lääkärin tarkitusta niille, tissit paljaana....nolotti vaikka yksin siellä huoneessa olinkin mutta silti. Hetkisen päästä tuli sitten ovesta kappas mitenkäs muutenkaan kuin mieslääkäri joka halusi vielä ultralla katsoa tissit. Sanoi tässä vaiheessa jo ettei kuvissa mitään tavallisesta poikkeavaa näkynyt mutta koska olen vielä "nuori" ja kuvien mukaan rintakudokseni on varsin tiivistä niin halusi katsoa ultrallakin koska se antaa kuulemma paremman kuvan kudoksesta.

No eipä siinä sitten muuta kuin tissit paljaana makaamaan tutkimuspöydälle ja geelit lolloille. Aikansa siinä sitten tutkaili ultralla tissejä mutta ei havainnut mitään normaalista poikkeavaa ja sain ihan puhtaat paperit. Oli kyllä varsin mukava mieslääkäri kyllä ja siinä samalla rupateltiin tulevasta leikkauksesta ja kaikenmoista aiheeseen liittyvää. Sanoi sitten vain lopuksi, että minulla tosiaan on erittäin tiivistä ja paljon tuota rintakudosta joka siellä sitten painaakin ja aiheuttaa näitä selkä- sun muita kipuja ja että ihan hyvä homma kun olen leikkaukseen pääsemässä koska siitä varmasti tulee apua olemaan minulle. Huomenna on iltapäivästä sitten se soittoaika sairaanhoitajalle ja käydään tarkemmin näitä leikkauspäivän asioista (sairaalaan saapumista sun muuta) läpitte, kirjoittelen siitä puhelusta sitten huomenna, ai niin ja pitäisi tässä tämän viikon aikana saada otetuksi ne ennen leikkausta kuvatkin ja laittaa niitä tänne sitten.

Tj 18 h-hetkeen

Mitä lähemmäksi itse leikkauspäivää mennään sen enemmän se on alkanut pyörimään ajatuksissa. Pelottaa ja jännittää yhtä aikaa mutta silti kuitenkin odottaa malttamattomana. Olen alkanut miettimään kaikenlaisia epäolennaisia juttuja, tai luulen niiden ainakin olevan sellaisia. Inhottaa jo valmiiksi se hengitysputki jonka tunkevat tuonne kurkkuun koska siitä tulee ihanan mukavan kipeä kurkku pariksi päiväksi. Sitten mietin sitäkin, että katetroivatko leikkauksen ajaksi, sitä pitääkin muistaa kysyä sitten hoitajalta kun mulla on sille se soittoaika. Toisaalta myös vaikka on ihana päästä tästä painavasta ylisuuresta etumuksesta eroon niin pelkään, että josko uudet tissit eivät olekaan hyvät vaan liian pienet tai jotain? vaikka leikkauksen jälkeen kuppikoko tuleekin olemaan siinä C-D mikä on mielestäni ihan passeli koko enkä sen pienempiä haluaisikaan, aina kun olen paljon puhunut suurten rintojen puolesta kuitenkin mutta tuossa D kupissa olen elämästäni suurimman ajan kuitenkin ollut ja se on kyllä ihan hyvä, sopivan iso mutta ei liian eikä aiheuttanut kipuja kuten nämä nykyiset jättilollottimet. Tuntuu, että vaikka miten koittaisi olla ajattelematta itse leikkausta niin silti se vaan aina kumpuaa jostakin mieleen ja sitten sitä vaan pähkäilee ja miettii ja puhuu siitä kaikenaikaa. Varmaan kohta aviomieheltäkin alkaa hermot mennä kun en enää taida muusta puhuakaan kuin tissileikkauksesta :D

Pelottaa myös se, että kuinka kipeä sitten leikkauksen jälkeen todellisuudessa olenkaan. Varmaan vain makaan (jos siihen pystyy) kuin kuollut lahna, houkuttelevaa! mutta kun en osaa vain maata ja olla aloillani, kait se on vain pakko pystyä. Entäpä huonovointisuus nukutuksen jälkeen sitten, vieläkin hyvässä muistissa jossain takaraivossa kun yläasteikäisenä jouduin nielu- ja kitarisaleikkaukseen ja oksentelin lähes koko yön minkä jouduin sairaalassa viettämään ja se oli aivan kamalaa!
Mutta näillä fiilareilla mennään eteenpäin ja eihän tässä ole enää edes kolmeakaan viikkoa jäljellä leikkaukseen ja paljon mahtuu vielä monenmoista ennen sitä olemaan.

Postia sairaalasta

Kutsua tutkimuksiin, verikokeita, soittoaikoja.....huh huh! jotenki posahti päin tajuntaa koko homma, että tämä on sittenkin aivan totta ja tapahtuu lopulta kaiken tämän odotuksen jälkeen, uskomatonta!
1.2 pitäisi käydä verikokeissa (onneksi tämän voi tehdä omassa tk:ssa ettei Jyväskylään asti tarvitse lähteä piikitettäväksi kuitenkaan), lappusen mukaan otetaan seuraavat kokeet jotka lyhenteinä eivät monikaan kerro minulle itselleni juuri yhtikäs mitään mutta tässä ne kuitenkin ovat:

B-PVK+T
B-VRAb-O
P-Gluk
P-Hitachi
P-K
P-Na
P-Krea
Pt-EKG-12

6.2 on sitten Keskussairaalassa mammografiatutkimus
7.2 soittoaika hoitajalle ja puhelimessa käydään kirjeen mukaan sitten leikkaukseen liittyviä asioita läpi sekä terveydentilallisia juttuja, ohjeita leikkaukseen valmistautumisesta ja sairaalaan saapumisesta toimenpidepäivänä.
16.2 toimenpidepäivä ja sairaalalla pitää olla aamulla klo.7.30

Fiilikset tällä hetkellä oudon sekavat mutta eiköhän tämä tästä. Viime päivinä olenkin netistä katsellut paljon leikkausvideoita ja lueskellut muutenkin paljon itse leikkaukseen ja toipumiseen liittyviä juttuja. Jännittämään on alkanut jo jonkin verran ja hieman ehkä pelottaakin mikä on varmasti ihan normaalia tässä vaiheessa ja veikkaanpa sen vain pahenevan mitä lähemmäksi leikkauspäivämäärää edetään. Mutta eihän tässä silti enää perääntymään lähdetä kun tätä on niin pitkään odotettu :)

Eilinen puhelu sairaalaan

Elikkäs juu, eilen soitin sitten vielä iltapäivällä sairaalaan leikkauskoordinaattorille. Hieman onneksi tulin viisaammaksi sen puhelun jälkeen kun olin aamuisesta ensi "järkytyksestäni" jotenkin selvinnyt. Mutta siis leikkaavana lääkärinä tulee olemaan Elina Nieminen, sama plastiikkakirurgi jolla kävin aika lailla vuosi sitten (ensimmäinen kirurgisella käyntini) ihan mukava lääkäri kuitenkin vaikka jotenkin salaa hieman toivoinkin ylilääkärin tekevän leikkaukseni mutta eipä tämä haittaa.

Ennen leikkausta ei tule kuulemma enää erillistä kirurgin luona käyntiä vaan kutsukirjeessä ohjeineen saan sitten soittoajan hoitajalle jonka kanssa käydään puhelimessa leikkausasioita läpi tarkemmin sekä miten minun tulee valmistautua leikkaukseen jne. Mammografiatutkimus sekä joitakin verikokeita pitää käydä myös otatuttamassa mutta niistäkin sitten tarkemmin siinä kirjeessä joka tulee kotiin. Leikkauspäivän aamuna tapaan sitten leikkaavan kirurgin jonka kanssa suunnitellaan uudet rinnat ja käydään vielä läpi leikkauksenkulkua ym. Leikkauspäivänä sairaalassa pitää olla kuulemma aamulla klo.7 ja leikkaus on heti aamusta, kuulemma aika pian sairaalaan tultuani minut sitten kärrätäänkin enemmän tai vähemmän huumattuna leikkaussaliin. Hoitaja puhelimessa sanoi, että yhden yön joutuu sairaalassa viettämään ellei mitään kummallisuuksia leikkaukseen jälkeen ilmene, ihan hyvä vain koska en nauti kauheasti sairaalassaolosta muutenkaan.

Tällaisilla tiedoilla siis eteenpäin ja pää tuntuu vieläkin olevan ihan pyörällä ja sekaisin tästä tiedosta, että leikkaus on vihdoin ja viimein käymässä toteen. Tuntuu, että vielä on vaikka millä tavalla kaikenlaisia asioita järjestettävänä ennen leikkausta ja aikaa on kuitenkin vielä 28 päivää, mutta se tuntuu niin lyhyeltä ja taas tavallaan vielä kamalan pitkältä ajalta.

Leikkauspäivämäärä tiedossa

Pakkohan se oli sitten tänään taas soitella sinne leikkausjonotiedusteluun ja kysyä josko nyt olisi kohdalleni merkitty leikkauspäivää, ja sain unenpöpperöisenä yllättyä positiivisesti kun hoitaja puheline toisessa päässä sanoi iloisella äänellä että kyllähän tänne on leikkauspäivä laitettu. Siinä vaiheessa meinasi silmät tippua ja itku teki jo tuloaan, alkoi ihan omituinen tärinäkin käsissä. noh, leikkauspäivämäärä on sitten semmoinen kuin 16.2 eli siihen on aikaa 29 päivää tästä päivästä lukien. Postissa tulee sitten kutsukirjeet ja muut ohjeet leikkaukseen liittyen, hoitajan mukaan pitää ainakin jossain verikokeissa vielä sitten käydä ja mammografiassa mutta niistäkin kutsukirjeessä sitten lisää. Siihen ei osannut sanoa mitään kun kysyin että tuleeko tässä ennen leikkausta vielä kirurgin luona käyntiä ja senkin unohdin kysyä että kuka oli merkitty minulle leikkaavaksi lääkäriksi. Jotenkin toivoisin että olisi Jussi Rintamäki jolla kävin nyt viimeksi kun oli lääkärikäynti sairaalassa asian tiimoilta mutta luotan silti kaikkiin ksks plastiikkakirurgeihin ettei sillä nyt niin merkitystä ole kuka sen operaation tulee minulle tekemään.

Olotila on nyt tällä hetkellä hyvinkin epätodellinen, lähestulkoon outo...ei oikein osaa sanoin kuvailla mutta reagoin tähän leikkauspäivämäärän tietoon kuitenkin erilailla kuin olin aikaisemmin ajatellut reagoivani. Onnellinen kuitenkin kun liki kahden vuoden odotus on vihdoin päätymässä tiensä päähän. Asia kuitenkin merkitsee minulle itselleni hyvin paljon, niin terveydellisessä mielessä kuin ulkonäöllisessäkin. Mutta juu, tämä tästä tällä erää ja pitääkin taas kirjoitella fiiliksiä lähempänä leikkausajankohtaa tai aina kun jotain uutta putkahtaa mieleeni. Ai niin ja luvassa myös ne ennen leikkausta kuvat tisseistäkin kunhan saan sen aikaiseksi ;)

Ensimmäinen postaus :)

Tästä ensimmäisesta postauksesta tuleekin melkoisen pitkä koska kopioin tähän eräästä toisesta lähteestä aikaisemmin kirjoittamani tekstit liki kahden vuoden ajalta koskien tätä pitkää taivalta kohti rintojenpienennysleikkausta. Mutta ensin hiukan taustatietoa, eli olen hieman vajaa kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Suuret rinnat minulla on olleet aina ja suvussa on muutenkin suuririntaisuutta joten tullut sitten ihan geenien kautta minullekin. Jo yläasteelle mennessäni rinnat olivat kuppikokoa D-DD ja lasten myötä ovat vain kasvaneet entisestään, joten nyt edustavat tällä hetkellä jo kokoa G80! rintojen kasvun myötä sitten lisääntyi kaikenmoiset niska- hartia - ja selkäsäryt ja elämä suurien rintojen kanssa muutenkin alkoi mennä melkoisen hankalaksi. Suuri kun en kooltani ole muutenkaan ja pituuttakin löytyy vain 158cm niin ovathan nämä lollottimet kroppaan nähden suhteellisen suuret, kaikesta muusta vaivasta nyt sitten puhumattakaan. Koko pienennysprojekti lähti liikkeelle oman tk-lääkärin luona käynnistä maaliskuun lopulla vuonna 2010 ja nyt tällä hetkellä olen jo niin onnellisessa tilanteessa, että olen päässyt leikkausjonoon asti ja alustavien tietojen mukaan leikkaus tulee olemaan tuossa helmi-maaliskuun tietämillä. Mutta nyt niitä parin vuoden aikaisia kirjoituksia koskien lähinnä näitä lääkärissäkäyntejä pienennysleikkaukseen liittyen.

11.03.2010 /Käynti omalla tk-lääkärillä

Eli lähete läks Keskussairaalaan plastiikkakirurgille, ja sitä aikaa sitten odotellessa....oman lääkärin mielestä ei ole mitään ongelmaa etteikö leikkausta voitaisi toteuttaa eikä pitänyt painoakaan pahana (ja sanoipa jopa ettei mun missään nimessä kannata tiputtaa painoa alle 65kg). Ja oikein kehui kuinka hyvin oon saanu tiputettua (ja painon pidettyä) tähän lukemaan edellisestä synnytyksestä kun mulle kuiteskin tuli painoa "vain" 19,3kg ja nyt on 3,5kg lähtöpainoon matkaa :)

Eli mii sou häppyy kun asiat vihdoin edistyy....lääkäri sanoi et oon kauheen motivoitunutkin tätä leikkausta ajatellen ja sanoi sen olevan vain hyvä asia :)

Aikaahan tässä menee mutta on se sen arvoista sitten joskus...on mulla aikaa odottaa.

 

24.01.2011 /Ensimmäinen käynti plastiikkakirurgilla

No ni nyt on ohi sekin, vihdoin....ja sitten taas odotellaan, tällä kertaa aikaa ksks fysiatriselle polille :) kuulemma ei tuo kirurgi ollut ihan täysin vakuuttunut pienennysleikkauksen tarpeellisuudesta ja että onko mun tapauksessani siitä tavoiteltua hyötyä jne.

Ja sanoi et yleensäkin on nykyisin käytäntö pienennysleikkauspotilaiden kohdalla että käydään vielä tuolla fysiatrisella puolella arviossa ja saamassa lausunto josta käy sen alan lääkärin mielipide ilmi ja voidaan todeta varmuudella että kaikki kivut ja säryt sun muut johtuvat suurista rinnoista eikä sitten jostakin muusta.

Mutta painotti siis että vaikka laittoi mulle lähetteen fysiatriselle niin se ei tarkoita missään nimessä sitä että leikkaus olisi mun kohdalla täysin poissuljettu ja sanoi että melko varmasti mun kohdallani tullaan jossain vaiheessa leikkaukseen päätymään mutta tahtoo vaan varmistella asiaa vielä tuolta fysiatrisen puolelta myöskin, mikä on toki hyvä asia et selvittelevät kaikki vaihtoehdot koska onhan kyseessä kuitenkin iso leikkaus ;)

Että näin, mutta asiat etenee pikkuhiljaa ja pitää nyt toivoa ettei joudu taas 9kk ajan odottaa tuota seuraavaa aikaa fyssalle sit xD

28.02.2011 /Fysiatrin luona käynti

Oli oikein mukava mieslääkäri, heh...oli hauska hillua siel sen edessä alusvaatteisillani :DD *reps* noh ei mitää asiallisesti toki tutki jne. Diagnoosiksi sain nyt TOS-oireyhtymän (googlettakaa en jaksa selittää) ja nyt pari kuukautta mussutettava Noritren 10mg kerta päivään (lihaksien rentouttamiseksi vaikka onkin tuoteselotuksen mukaan masennuslääke)....ja ööh....fysioterapeutille tulee viel ksks aika jossa saan kotiohjeet johki jumppajuttuihin....jos ei mitään merkittävää muutosta paris kuus tapahdu ni sit soitto fysille ja laittaa mut takas kirurgiselle puolelle ja oltas lähempänä uusia tissejä :D

Fysiatrin mukaan siis ruuret rinnat on aika lailla näiden mun kipujen sun muiden takana mut eka pitää kokeilla nää muut hoitomuodot ennenkuin voi antaa mulle "siunauksensa" leikkausta varten ;)

Tässä vielä tuo Fysiatrin kotiin lähettämä konsultaatiovastaus:

KONSULTAATIOVASTAUS
Vrt.anamneesia yllä. Raskauksien myötä vaivat 2007 jälkeen pahentuneet. Yöllä kädet puutuvat ja päänsärkyä päivittäin. Burana 600mg, Panadalo 1g, Sirdalud tai Voltaren käytössä lähes päivittäin. Kuntosalilla käy ja aktiivisesti liikuntaa harrastaa yms.

STATUS
Yt hyvä, kookkaat rinnat. Rintarangassa relaktiivista jäykkyyttä. Rintarangan joustoa testatessa kuuluu rusahdus rintarangasn puolivälistä. Kaularangan kierto aktiivisesti täydet. CRLF testi positiivinen. Roosin testissä molemmat kädet puutuvat 30 sek puristelun jälkeen. Phalenin testissä myös puutumista kaikissa muissa sormissa paitsi peukalossa. Tinell rannekanavaista negatiivinen. Spurling neg, kaularangan passiiviset liikkeet normaalit. Refleksit yläraajoissa normaalit.

SUUNNITELMA
Kliinisesti TOS-oireisto, jossa painavilla rinnoilla on osuutta. Ohjaan potilaan TOS-liikkeiden (costa I harj. scalenus- ja pecotralis venytykset) neuvontaan. Jatkoksi suositellaan kuntoneuvolaan niskaryhmään mikäili sellaisia järjestetään (fysioterapeutti tarkistaa). Lisäksi rentaouttamaan aloitettiin Noritren 10mg 1-2 tabl iltaisin. Annettu potilaalle mahdollisuus ottaa yhteyttä 2kk:n sisällä varaamalla soittoajan elleivät oireet lievity odotetusti.

DIAGNOOSI
G54.0 Rintakehän yläaukeaman oireyhtymä
M53.0 Niska-pääoireyhtymä Kaula-pääoireyhtymä

 21.03.2011 /Käynti fysioterapeutin luona

Sitte loppui se Noritrenin mussuttaminen, fysioterapeutti sanoi tänää ku kävin ksks että jos kerta sivuoireet on noinki pahat mitä mulla ollut (jatkuvapäänsärky kestänyt koko lääkkeen käytön ajan eli 3 viikkoo nyt ja ei auta kolmesti päivässä grammanen panadolikaan, ja zombi olo, väsymys, ahdistuneisuus, kiukkupuuskat, huimaus ja utunen olo ja huonovointisuus) ni että ei kannata jatkaa enää lääkkeen käyttöä. Varsinkin kun siitä ei oo noihin mun niska-hartiavaivoihinkaan ollut minkäänlaista apuja, oikeestaan vaan pahentunu kivut ja tullu lisää semmoisii paikkoihi missä ei ennen oo ollutkaa :D

Sain sit ne TOS-jumppaohjeet mitä pitää nyt päivittäin tehdä (tosin fyssarikin oli sitä mieltä et lievittää saattavat mutta tuskin tulevat kokonaan poistamaan ongelmaa). Lisäksi lupasi laatia mulle henk.koht kuntosaliohjelman jonka lähettää postissa ni voin alkaa sen mukaisesti käydä sit salilla 2 kertaa viikossa mitä suositteli, ja siihen lisäks sanoi että voisin käydä sen 1-2 kertaa jollain ohjatuilla tunneilla jos haluan (suositteli kokeilemaan gymstickiä ja pilatesta) mutta ei kuulemma saisi enempää käydä kuin max.4 kertaa viikossa tällä hetkellä ja enempi suositteli tosiaan et tuo 2 x viikossa salilla ohjeiden mukaan ois mulle nyt parempi kuin tunneilla käynti.

05.05.2011 /Soittoaika Fysiatrille

Tänään oli tosiaa se soittoaika sille fysiatrille ja niinhän onnellisesti siinä kävi että laittaa nyt lähetteellä takaisin kirurgiselle ja sieltä pitäis tässä joskus sitten tulla aikaa taas plastiikkakirurgille ja seuraava etappi siitä kaiken järjen mukaan sitten veitsen alle *iso tuuletus*. Ja ehkä en joudu taas odottaa sitä aikaa seuraavaa 9 kuukautta niinku viimeks ku joku uusi hoitolaki tullu et hoitoon pitäisi päästä 3kk sisällä lähetteestä ja tää pitäisi fysiatrin mukaa mennä nopeemminkin ku menee talon sisäisellä lähetyksellä ja ku kertaalleen oon kirurgisella jo käynytkin :)
Eli ehkä mä vielä tän vuoden aikana saan hitusen pienemmät ja kiinteämmät tisulit! ja pääsen myös eroon tästä jokapäiväisestä kipu ja särkytilasta ja sitä rataa...

26.09.2011 /Toinen plastiikkakirurgin luona käynti

Tänään oli pitkään odottamani toinen plastiikkakirurgin luona käynti, jännitin ihan sikana. Vielä enemmän jännitin siellä kirurgisen odotustilassa kun huomasin että ainoo plasti tänään paikalla onkin Jussi Rintamäki eikä Niemisen Elina jolla viimeksi kävin....noh eipä siinä...aikakin oli vain n.45min myöhässä et hyvin kerkesin siinä panikoida menemään :D

Noh, Rintamäki osoittautuikin kaikkea kuulemaani vastakohtaiseksi. Oli erittäin mukava ja miellyttävä lääkäri, ei mussuttanut edes painosta mitä pelkäsin ylikaiken. BMI onkin nyt vain 28 enää joten mitä tuosta siis mussuttamaankaan, sanoipa vielä että olen hänen mielestään hyvin sopusuhtainen nainen kooltani varustettuna vain parilla liian isolla tissillä xD ja se merkkaa mulle paljon jos en ole lihava plastiikkakirurginkaan silmissä, niin sitten se on oltava niin!

Siis leikkausjonoon pääsin nyt sitten ja leikkaus tullaan tekemään ensi keväänä (puolen vuoden sisällä nykyhetkestä mutta kevääseen menee kuiteskin). Siinä lekuri sitten käsillään mallaili ja mittanauhalla mittaili tisuja ja piirteli hieman merkkejä ja näytti mimmoiset niistä kutakuinkin sitten muokataan. Tavaraa tulee kuulemma lähtemään n.400-500g/tissi ja sitten muokataan jäljellä olevasta tavarasta pyöreät, terhakat nätit C-D kupin tisukat....oi että, en malta odottaa! ja kaikki tämän ilman silikoneja!!! Hahahaa!

Ligium mitta tosiaan se 29cm/29,5cm (eli mitta kun mittanauhalla mitataan solisluusta nänninpäähän) ja pisteet siinä leikkaukseen pääsyn pisteytyksessä lähes maksimit.

Vielä tulee ennen leikkausta sitten jotain verikokeissa käyntejä ja mammografiaa ym. Mutta oon nyt erittäin onnellinen!