Mitä lähemmäksi itse leikkauspäivää mennään sen enemmän se on alkanut pyörimään ajatuksissa. Pelottaa ja jännittää yhtä aikaa mutta silti kuitenkin odottaa malttamattomana. Olen alkanut miettimään kaikenlaisia epäolennaisia juttuja, tai luulen niiden ainakin olevan sellaisia. Inhottaa jo valmiiksi se hengitysputki jonka tunkevat tuonne kurkkuun koska siitä tulee ihanan mukavan kipeä kurkku pariksi päiväksi. Sitten mietin sitäkin, että katetroivatko leikkauksen ajaksi, sitä pitääkin muistaa kysyä sitten hoitajalta kun mulla on sille se soittoaika. Toisaalta myös vaikka on ihana päästä tästä painavasta ylisuuresta etumuksesta eroon niin pelkään, että josko uudet tissit eivät olekaan hyvät vaan liian pienet tai jotain? vaikka leikkauksen jälkeen kuppikoko tuleekin olemaan siinä C-D mikä on mielestäni ihan passeli koko enkä sen pienempiä haluaisikaan, aina kun olen paljon puhunut suurten rintojen puolesta kuitenkin mutta tuossa D kupissa olen elämästäni suurimman ajan kuitenkin ollut ja se on kyllä ihan hyvä, sopivan iso mutta ei liian eikä aiheuttanut kipuja kuten nämä nykyiset jättilollottimet. Tuntuu, että vaikka miten koittaisi olla ajattelematta itse leikkausta niin silti se vaan aina kumpuaa jostakin mieleen ja sitten sitä vaan pähkäilee ja miettii ja puhuu siitä kaikenaikaa. Varmaan kohta aviomieheltäkin alkaa hermot mennä kun en enää taida muusta puhuakaan kuin tissileikkauksesta :D
Pelottaa myös se, että kuinka kipeä sitten leikkauksen jälkeen todellisuudessa olenkaan. Varmaan vain makaan (jos siihen pystyy) kuin kuollut lahna, houkuttelevaa! mutta kun en osaa vain maata ja olla aloillani, kait se on vain pakko pystyä. Entäpä huonovointisuus nukutuksen jälkeen sitten, vieläkin hyvässä muistissa jossain takaraivossa kun yläasteikäisenä jouduin nielu- ja kitarisaleikkaukseen ja oksentelin lähes koko yön minkä jouduin sairaalassa viettämään ja se oli aivan kamalaa!
Mutta näillä fiilareilla mennään eteenpäin ja eihän tässä ole enää edes kolmeakaan viikkoa jäljellä leikkaukseen ja paljon mahtuu vielä monenmoista ennen sitä olemaan.
Varmaanki tuon leikkauksen jälkeen jonki verran on kipuja, mutta sairaalassa ne antaa kyllä aika ytyjä kipulääkkeitäki suoneen tai lihakseen eka, eli ne auttaa kyllä. Nykyää antavat tieten esilääkityksenä joskus pahoinvointilääkettä varsinki sellaisille, joilla on aiemman nukutuksen yhteydessä ollu pahoinvointia, eli kannattaa vaikka kysästä asiaa, josko selviäisit ilman oksentelua :) Yksi puolituttu oli rintojenpienennyksessä marraskuussa, ja hänellä oli sitten jotain liikerajoitteita tietyn aikaa leikkauksen jälkeen, eli ihan paikoillaankaa ei tarvinnut olla (eikä kannatakkaan), mutta käsiä ei saanut nostaa kovin korkealle jne. Kuitenkin sellasia oli ne rajoitteet että kevyitä kotihommia pystyi tekemään ihan hyvin. Kipuja hänellä oli kai jonkin verran, mutta pärjäsi hyvin jollain suht miedoilla, kuten Panadolilla.
VastaaPoistaOlin aika vasta sairaalassa mahatulehdusen takia, ja samassa huoneessa ehti olla 4 naista joilta poistettiin syövän takia toinen rinta, sitten yksi nainen jolle rakennettiin omista kudoksista uusi rinta poistetun tilalle. Nuo tissinpoistossa olleet ei olleet kovin kipeitä, ja heillä ei ollut katetria, leikkaus ei ollut mikään kovin pitkä. Sitten taas hänellä, jolle rakennettiin uusi rinta omista kudoksista, leikkaus oli todella iso, kun ihoa ja lihasta leikeltiin selästä, leikkaus kesti 8h, ja hän oli todella kipeä ensin, hänellä oli katetri, ja se oliki siinä tilanteessa tosi hyvä, ei tarvinnut kiirehtiä veskihädän takia ylös, ennenkuin kipu helpotti. Mutta olettaisin että tuo rintojen pienennys ei välttämättä vaadi katetroimista, siinä ei kai kuitenkaan mahdottoman kauaa kestä itse leikkauksessa ja varmaan kykenee vessaan jo itsekin sitten kun pääsee takasin osastolle.
joo tiedän kyllä että eihän siitä ilman kipuja selviä, ainoa vain kun minulla on tosi alhainen kipukynnys niin onpa sitten ihanaa olla ekat päivät jossain lääkepökkyrässä :D muutenkin tuntuu että vuosien ajan joutunut syömään kipulääkkeitä lähes päivittäin niin elimistö on kaiketi luonut jo oman puolustusmekanismin niitä vastaan kun eivät ainakaan enää kummoisesti apua ole tuoneet tähän olotilaan. Minulle on sanottu leikkauksen kestävän semmoiset 3-4 tuntia noin suunnilleen että onhan sekin aika pitkä aika. Eilen kävin labrakokeissa ja ensi maanantaina on tosiaan sitten tuo mammografiatutkimus keskussairaalassa sekä tiistaina hoitajalle soittoaika.
VastaaPoistaEnää ei olekaan kuin tasan kaksi viikkoa aikaa leikkaukseen ja alkanut todenteolla jännittämään ja pelottamaankin. Ajatuksen tuntuvat pyörivät täysin leikkauksen ympärillä je heittävän muutenkin ihan häränpyllyä sekä mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan.
Kyllä varmaan jännittää ja pelottaa, mulle tehtiin 4/11 lihavuusleikkaus, ja kyllähä se kovasti mietitytti, se nukutus varsinki, että mitä jos ei pian herääkkää :P Mutta harvompa niin käy, niillä on nykyää sellaset laitteet että tunkivat posket ja korvalehdetki mittareita täyteen :D Mulla helpotti sitten yhtäkkiä päivää-paria ennen leikkausta se pelko ja jännitys, kun se oli leikkaus tuli jotenki niin todelliseksi, toivottavasti sulla helpottaa tuo mielen myllerrys myös :)
VastaaPoistaLääkepökkyrä on just hyvä sillon ku on oikein kipee, ihana kun ne tuikkaa lihakseen tai suoneen jtn kunnon mömmöjä niin pystyy rentoutuun ja kipuki loppuu, eli ei muutako heti vaan pyytää lääkiä lissää jos tuntuu että sattuu :) Se on kyllä tosi että jos on vuosia joutunu popsiin kipulääkkeitä niin ei ne välttämättä sitten auta, siis tyyliin Panadol tai Burana, mutta ompahan niillä onneks sairaalassa sellaset pöperöt että tehoo taatusti, eivätkä säästele sillon eka päivinä niitä :D
Mutta kaikki menee varmasti hyvin ja saat terhakat yläpurjeet! ;D